torstai 10. tammikuuta 2013

REISSUPÄIVÄKIRJA / Suomea pullotettuna! (vuosi 2013)

407554_10151319392129059_2084848630_n


Kuinkahan monta kertaa voi muuttaa mielensä? Sitä mä olen pohtinut useammankin kerran täällä blogissa. Mä olen tämän viimeisen viikon aikana pohtinut meidän Suomeen paluuta, ja rehellisesti sanottuna ihan ikävöinytkin sinne. Välillä toivon, että voitaisiin jo pakata kamat ja lähteä, voisin sisustaa meidän uuden tulevan asunnon (missä ikinä tullaankin asumaan..) ja pääsisin näkemään erään ihanan ystäväni pienen vauvan - Lean tulevan poikaystävän. :) Kaverini sai perheenlisäyksenä vain muutama viikko meidän tänne saapumisen jälkeen, ja siitä asti on tuo kaksikko pyörinyt mielessäni jatkuvasti. Mulla ei täällä ole omaa puhelinta, muuten olisin jo varmasti soittanut useammankin kerran. Tuolla ystävälläni ei tällä hetkellä ole nettiä kotonaan, niin skypekään ei oikein ole vielä onnistunut. Kerran olen täältä huushollin lankapuhelimesta jo soittanut kysyäkseni kuulumisia ja vointeja, mutta siihen se nyt toistaiseksi onkin jäänyt.. Mä jään nyt odottelemaan sitä Skype-mahdollisuutta, kun en viitsi kauheaa laskua tehdä Jackin äidille tuohon kotipuhelimeen.

Mulla on myös todella ristiriitaisia ajatuksia hieman kauempana odottavan jatkon suhteen. Tietenkin aluksi meidän täytyy löytää sopiva asunto Suomesta, mutta miten käy sen jälkeen? Jos Jack saa työskentelyluvan saatuaan hankittua duunia Suomesta, jäädäänkö me sinne ihan lopullisesti asumaan? Vai ollaanko me yhä muuttamassa pois Suomesta, mahdollisesti Kanadaan? Mulla oli vielä jonkin aikaa sitten kristallinkirkas ajatus siitä, että tullaan vaan Suomeen säästämään, kunnes ollaan saatu tarpeeksi rahaa kerättyä sieltä lähtemiseen. Mutta nyt se ajatus on jotenkin haalistunut ja väljähtänyt. 

Mitä jos me vaan jäädäänkin Suomeen asumaan, mutta pyrittäisiin matkustelemaan mahdollisimman usein? Ei sekään pahalta kuulosta. Mahdollisia reissukohteita majoituspaikkoineen (=yhteisiä kavereita, perheenjäseniä yms..) meiltä kuitenkin löytyy esim.

Kanadasta,Saksasta,Ranskasta,Espanjasta,Venezuelasta, 
Argentiinasta,USA:sta,Chilestä,Iso-Britanniasta.. 

.. Joten miksi ei vain kierretä nuo ensin ja katsota sitten, miltä tulevaisuus näyttää? Ihan potentiaalinen vaihtoehto. Se toinen suuntaa näyttävä ajankohta onkin sitten, kun mies alkaa töitä etsimään. Jos sitä duunia ei löydy, niin meidän on ennemmin tai myöhemmin parempi vaihtaa maisemaa jonnekin, mistä sitä duunia paremmin löytyisi. Ehkä jonain päivänä meidän täytyy olla hetki erossa toisistamme, jos Jack saa vaikka Espanjasta duunia ja sen täytyy itse mennä edeltä, että saa esimerkiksi asunnon järjestettyä valmiiksi? Kauheasti ajatuksia mielessä, sitäkin enemmän vastauksia. 

Kaikki on mahdollista, siihen olen uskonut aina. Mä en anna huonon työtilanteen estää mua elämästä niinkuin itse haluan, vaan jatkan elämän suunnittelemista ja pyrin tekemään kaiken omalla tavallani - niinkuin parhaalta itsestäni tuntuu. Siten me päästiin tännekin - pelkällä tahdonvoimalla ja tarpeeksi taistelemalla. Lippurahojen kerättyämme oltiinkin vielä niin onnekkaita, että saatiin meno-paluut lahjaksi Jackin perheeltä. Vaikka me oltaisiinkin käytetty omat rahamme, pärjäisimme silti ihan hyvin. Nyt tietenkin hieman paremmin.

No mitäs tänne auringon alle muuta kuin tulevaisuuden pohtimista?
Eilen vietettiin koko päivä rannalla. Eväinä löytyi juusto-meetwursti voileipiä, pullot Jack Danielsia ja Finlandia-vodkaa, soodaa ja 7UPia, bisseä, vettä, sipsejä ja pari askia tupakkaa. Ihan hyvin pärjättiin! Meitä oli matkassa minä, Jack, Jackin kaveri Frank, Frankin vaimo ja heidän tyttärensä. Lea pysyi kotona mumminsa kanssa. Illalla kun tultiin takaisin, pidettiin vielä parin tunnin pienimuotoiset grillijuhlat samalla poppoolla. Lea oli jo nukkumassa ja nukkuikin koko yön rauhallisesti. Neiti ei ole enää muuten tippaakaan kipeä. 

Eilisen rannan nimi oli El Yaque, ja se on ehdottomasti yksi Margaritan tunnetuimmista rannoista. El Yaquen ympäristöstä löytyy hotelleja ja toinen toistaan vaaleampia turisteja. Merta kohti katsoessa näkyy kuuluisa Isla de Coche, jonne itsekin haluan vielä tämän meidän reissun aikana mennä. Isla de Coche on huomattavasti pienempi saari Margaritaan verrattuna ja kuulemani mukaan aivan uskomattoman kaunis ja kokemisen arvoinen paikka. Sinne siis! 

Rahaa meillä on vieläkin, mikä itseasiassa ihmetyttää mua hieman. Meillä on vielä siis nimenomaan euroja, ei olla kaikkea vielä edes vaihdettu bolivareihin. Ollaan jo reissun puolessavälissä, mä ajattelin että viimeistään tähän mennessä oltaisiin oltu taskut tyhjinä. Hyvällä lykyllä mun ei kuitenkaan tarvitse pyytää äitiäni lähettämään tililtäni rahaa paikalliseen Western Unioniin, vaan pärjätään ihan hyvin sillä mitä meillä vielä on. Se olisi kyllä aika lottovoitto - saataisiin mun tilille kertyvät rahat siten säästettyä esim. tulevan asunnon takuuvuokraan, Jackin oleskelulupa-korttiin ja ihan vaan elämiseen ilman heti Suomeen saavuttuamme iskevää rahastressiä. Let's see what happens, peukut pystyyn!

Ps. Mulla on muistitikku täynnä, mun pitää käydä nopeasti ostamassa uusi, että saan laitettua tuoreita kuvia. Yllä oleva kuva on jouluaaton aamulta, kun nautittiin auringosta El Aqua-nimisellä rannalla.

Dzii

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti