lauantai 15. syyskuuta 2012

Dziin ajatuksia..

Kuinkakohan monta kertaa saman päätöksen voi kumota? Tai mielipidettään vaihtaa? Mä itse ainakin olen sitä sorttia, että saatan hyvinkin helposti tehdä kaikenlaisia päätöksiä - pieniä ja suuria, mutta hetken päästä aiemmat ajatukset unohtuvat ja taas ollaan siinä pisteessä, missä olin ennen päätöksen tekemistä.
Sama pätee monessakin asiassa, ei ainoastaan päivittäin kohdattavissa jutuissa, vaan esimerkiksi tulevaisuuden suunnittelemisessa. Mä olen täällä Suomessa ollessa päättänyt jo kerran, että ensi vuonna säästetään rahaa siihen, että voitaisiin muuttaa Kanadaan.. No, oon myös päättänyt niin, että lähdettäisiinkin takaisin Espanjaan. Päättämättömyyttä, tai sitten vain selkärangattomuutta. Tai yksinkertaisesti vain laiskuutta, kun ei voi yhdestä päätöksestä pitää kiinni?

Mä olen aina ollut hyvin pohtivainen ihminen, mutta vielä enemmän suunnittelija-tyyppi. Mulla on aina kaikenlaisia suunnitelmia pää täynnä, jotka sitten jotkut toteutan, ja joitain saatan vuosiakin vain pyöritellä päässäni. Se suunnitelmien toteuttaminen ei oikeastaan mistään vaikeudestakaan johdu, koska kyllähän mä Barcelonaankin muutin 2 viikkoa sen jälkeen, kun niin olin päättänyt. Mulla kuitenkin oli media-assistentti opiskelut ja koko elämä jotenkin keskeneräisessä vaiheessa, mutta se halu muuttaa Barcelonaan, oli niin kova, että unohdin ystävätkin. Mietin vain ihanaa arkkitehtuuria, ihania muistoja lomareissuilta, ihania miehiä, ihania baareja, ihania hintoja..ihania livekeikkoja, ihania juttuja.

Musta toisaalta tuntuu, että tuo osa musta on kadonnut jonnekin.. Välillä tuntuu siltä, että mä olisin kasvanut ihan eri ihmiseksi, mitä olin aiemmin. Sen arvaamattoman puolen itestäni oon johonkin hukannut. Ja jo siis ennen Lean syntymää, jo ennen raskauttakin. Veikö kumppanin löytäminen ja naimisiin meneminen musta hulluuden pois? Mulla on tylsä olo.Tai siis tunnen itseni tylsäksi. Olenko mä vaan kertakaikkiaan ihan tylsä? Mulla on taas kerran pää täynnä ajatuksia, mutta en tiedä miten purkaisin fiiliksiä tai millä sanoin parhaiten kertoisin olostani, kunhan vain höpötän mitä mieleen tulee. Mä olen kadottanut rauhan sisälläni, musta on tullut jotenkin kiukkuisempi kuin ennen, enkä tunne olevani yhtään niin rento ja "huoleton" kuin ennen. Mua ei varsinaisesti koskaan masenna, mutta miksen voisi olla samanlainen peloton 24/7 ilopilleri, kuin silloin kun tein päätöksen Barcelonaan muutosta? Silloin mä vaan heitin vanhan elämäni syrjään, kun lähdin uusia seikkailuja metsästämään.

Ehkä nämä kaikki ajatukset vaan kuuluu siihen pakettiin, kun olet äiti, aviovaimo ja kuitenkin vasta 20v. Tai ehkä sillä iälläkään ei ole merkitystä, mutta kaikki se vastuu joka kerääntyy yhtenä isona reppuna hartioitasi painamaan. Kaikki ne ajatukset, joihin ei uskalla kysyä vastauksia.

Huomenna meen juoksulenkille - se on uusin päätökseni.

Me tytöt :) © Dzii

Dzii

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti