maanantai 2. toukokuuta 2011

aivot lyö tyhjää, en edes otsikkoa keksi

Huh huh, olipa taas eilinen. Kyllä vähän väsytti tänään herätessä. 
Eilen tuli ravattua edestakaisin paikasta A paikkaan B, kotiin pääsi rauhottumaan siinä iltayhdeksän maissa. Siskoni vietiin sairaalaan ja tänään se pääsi sieltä sitten poiskin jo. Se oli tullut tosi kipeeksi näiden parin viime päivän aikana, mutta nyt kun tänään sitä pikaisesti näin (sen tullessa hakemaan tavaroitaan meiltä, yöpyi siis viime yön sairaalassa) niin näytti ja kuulosti paljon terveemmältä jo. Pahemmin en nyt jaksa tänne avautua, eikä mulla mitään tarvetta olekaan. Paljon haleja ja voimia siskorakkaalle!

Eilen ei sitten kauhean hirveästi murun kanssa juhlittukaan sitä vuosipäivää, mutta pääasiahan on että kumminkin oltiin yhdessä. Kotiin tullessa autoin sen uuden biisin sanoituksien kanssa, pieniä korjailua ja muutoksia, kun tänään se lähti taas äänittämään. Tehtiin hyvää yhteistyötä, ja mulla on fiilis että pojat saa hyvän biisin valmiiks tänään. Illemmalla kuunneltiin musiikkia ja juteltiin, ennen nukkumaan menoa nautiskeltiin vielä jätskiä ja kauhuleffa vuodelta '85 (Fright Night). Eipä muuten ollut mikään ihan vakuuttavin, vaikka en edes loppuun asti katsonutkaan.


Aloin eilen miettimään ja laskeskelemaan, miten monta leffaa mä oon ehtinyt näkemään pienen elämäni aikana. Joskus 15-16 vuotiaana, vielä kotona asuessa, tultiin aina kavereiden kanssa meille kattelemaan leffoja. Siis ihan melkeen päivittäin ja monen kuukauden ajan. Saatiin aina uusia leffoja kateltavaksi, koska tuohon aikaan äidilläni oli kyläkauppa, jossa oli Filmtownin leffahylly. Joka päivä me sitte mentiin selaamaan mitä ei olla nähty, ja voitte vaan kuvitella minkälaista kinastelua pelkän leffan valitsemisesta voi välil saada aikaan. Mutta enivei, sen jälkeen meni kyllä pari vuotta niin, etten katsellut leffoja mitenkään erityisemmin, mitä nyt silloin tällöin, kunnes tapasin kihlattuni... Nyt se on taas niin, että about joka päivä katon uuden leffan. Viime kuukausien aikana ollaan keskitytty lähinnä '80 ja '70 luvun kauhuun ja komediaan, aina välillä jotain vähän tuoreempaa. Onkohan liian yläkanttiin sanoa, että oon nähnyt ainakin 400 leffaa? Oon tosi huono laskemaan tämmösiä, ja just nyt ihan liian laiska edes yrittämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti